Etusivulle
MAKHOLMA, 2/2 - 2006
Kaksi riidoissa olevaa kyläläistä olivat
kalassa ulkomerellä Loukkeenmatalan
paikkeilla. Toiselta keikahti kovassa
merenkäynnissä paatti nurin. Naapuri
tuli auttamaan veneen laidassa kiinni
roikkuvaa vihamiestään, johon tämä;
Mikä hätä tääll o, lämpimäs vedes!
Tämä tapahtui joskus, kauan sitten.
Minulta aina säännöllisesti kysytään
miksi en kalasta. Miksi kalastaisin, kun
täällä jo lähes kaikki muut niin tekevät?
Mieluummin istuskelen pirtin lämpimäs-
sä ja odottelen että naapuri tulee
kokemasta ja heittää siian porstuaan.
Harva varmaan ajattelee että jään muo-
dostuminen voi olla joillekin elinkeinon
ehtona. Niin se vain on, parhaina päivinä
voi nähdä yhtäaikaisesti jopa puolisen
tusinaa pikkuruisia hahmoja kaukana
lahdella uittonarujaan selvittelemässä.
Tautihan kalastus on eikä liiketoimi, sen
verran heikkoa saaliintulo nykyisin on.
Mutt mikä hätä tääll o, siliäl jääll!
Peni vahtii, Tapio kokee.
Liikevaihtovero.
Jorkku, kalastusta ilman konevoimaa. Hattua nostan.
Säppi häämöttää. Niin lähellä, niin kaukana.
Matin Patentti.
Karvalakki a la Communautée européenne.
Pienenä se alkaa. Unto kelaa ja prinsessa odottaa.
Viasvedenlahti, Selkämeri, Pohjanlahti, Selkämeren Kansallispuisto.