Etusivulle


 
                





                            LAITURIPÄIVÄÄ,   27/2 - 2005         




               Talvikin sitten tuli vihdoin viimein. Pakkasta on hieman reilummin
               kuin toivotaan, mutta saatiinpahan niitä pitkään kaivattuja jäitä
               mitä kulkea.

               Hyytävässä pohjoistuulessa hiihdin  viikonloppuna  Kuuminaisten
               saaristossa. Jää vonkui ja valitti äänellä joka muistutti hylkeitten
               laulua, ja sunnuntaina olikin avovettä siinä missä vielä edellisenä
               päivänä olin hiihdellyt.  Näin ne jäät kulkevat omia teitään
               arktisesta ilmanalasta huolimatta. Jokaisena talvena ei Trutholmaan
               edes pääse, ja hyvin mahdollista että tämäkin oli ainoa kerta.              

               Puskurin kärjestä seurasin miten valkopyrstöinen vanha merikotka
               saalisti jäänreunasta itselleen aterian,  luultavasti mustalinnun.
               Kotka lekutteli yläpuolella ja syöksyi joka kerta päälle kun
               sukelluksissa oleva lintu yritti tulla pintaan. Vartin uuvutustaistelun
               jälkeen kotka oli voittajana, ja mustat höyhenet lentelivät pitkin
               jäätä kun linnustomme kunkku sai pyristelevän saaliinsa.

               Sunnuntaina pääsin Trutholmaan enään kannasta pitkin Puskurin
               takaa kulkien. Tuuli oli yhtä hyytävä kuin edellisenäkin päivänä,
               mutta saarten suojanpuolella aurinko lämmitti keväisesti.
               Lisäksi hiljaisuus ja  yksinäisyys kaukana avomeren äärellä
               on mieltä rauhoittava kokemus jota on mahdoton sanoin kuvailla.
              
              
               Sensijaan naapurin mieltä eivät taida paljoa rauhoitella sarkastiset
               kommentit heidän komeasta laituristaan,  joka kyläläisten kauhuksi
               rakennettiin kesällä oikein vatupassin kanssa mittaillen.   Lyödään
               nyt vielä lyötyä,  kuvineen päivineen!
              
               Karikoskisen kiviarkku, joka ajelehti talvella siellä sun täällä, löytyi
               siististi parkkeerattuna erään saaren rannasta.  Aika tyylikkään
               näköistä, kun autiolla karikolla on iso laituri kunnon penkkeineen.
               Nyt sitten tiedetään sekin, miksi kiviarkussa pitää olla kiviä!


              

              

            
     

 




              
                  Kestosuosikki.  Tämän vaiheita seurataan vielä pitkään.  25/2 -05

                   

             
                                                




 
 

                            
                   Puskurin saaren suojassa. Säppiin ei tänä talvena mennä.  27/2 -05




      









                  Trutholma ja kannas. Sekä kolmen kulkijan jäljet.   27/2 -05

        








                        
                                                            Vaelteleva arkku.  26/2 -05