Etusivule
IKUINEN PORTTIKIELTO, 14/11 -2004
Olen aina pitänyt merelle tuijottamisesta. Luulen silti, ettei se ole vain
omaa omituisuuttani, vaan yleisinhimillinen piirre; ihminen kaipaa
avaruutta, mieli tyhjenee ja sulautuu osaksi laajempaa kokonaisuutta.
Näissä mietteissä katselen merelle Kuuminaisten niemen kärjessä,
aurinkoisen kelmeänä syyspäivänä, meri luoteistuulen valkeaksi
vaahdottamana. Matala puusto antaa tuulensuojan ja meren kohina
ylittää muut luonnon äänet. Kaunista. Silti saattaisin mieluummin
seisoskella Kallioholman kivikentällä ison tuulimyllyn juurella. Miksi?
Varmasti en tiedä itsekään; ehkä siksi että siellä ollaan vielä
lähempänä merta, olosuhteet ovat rajummat ja mahdollisuus
seurata merilintujen liikkeitä on suurempi. Kun rujon teollisen
maiseman on kääntänyt selkänsä taakse ja katse on horisontissa,
tuntuu olo jopa jotenkin erämaiselta. Tunnelma on jotenkin
samankaltainen kuin seistessä Ruijan ärimmäisillä rannoilla,
Jäämerelle katsellen. Maailman ääri täälläkin, kaikista ihmisen
rakenteista huolimatta.
Kallioholma oli joskus Reposaaren saariston helmi, pieni keidas
ulkomeren äärellä. Aikanaan rakennettiin Tahkoluodon syväsatama
ja voimalaitos, ja Kallioholma yhdistettiin tiellä teolliseen ympäristöön.
Siitä muodostui nopeasti lintuharrastajien tarkkailupaikka, ja tässä
ominaisuudessa se tuli minullekin tutuksi. Vuosikaudet olen seisoskellut
Kallioholman kärjessä, tuulessa ja tuiskussa, yleensä myöhään
syksyllä, talvella ja keväällä. Aina palellen, jäässä kuin kalikka.
Ja siitä huolimatta.
Kesällä 2004 Suomi allekirjoitti kansainvälisen merenkulkujärjestön
IMO:n laatiman ISPS koodin. Termi määrittelee maailman satamille
yhtenäiset suojaustavoitteet, Yhdysvaltojen vaatimuksesta mahdollisia
laivaliikenteeseensä kohdistuvien terroritekojen ehkäisyä varten.
Koodi edellyttää että satamaviranomainen pystyy valvomaan sataman
liikennettä. Käytännössä se merkitsee satamien aitaamista ja
kulunvalvonnan järjestämistä niin, että vain luvan saaneilla on
pääsy alueelle.
Lintutieteilijät neuvottelivat vapaasta kulkuoikeudesta Kallioholmaan
viranomaisten kanssa ennen koodin voimaanastumista, koska alue
oli selkeästi varsinaisten satamarakenteiden ulkopuolella.
Erikoista ja samalla surullista on, että juuri lintuharrastajista
näyttää yhteiskunnassamme muodostuneen ainoa yhtenäinen
ryhmittymä, jolle luonnolla on vielä itseisarvo. Näin tälle pienelle
joukolle on langennut turhan raskaat velvoitteet.
Niin kuin herrojen kanssa marjassa näyttää käyvän, mahdollisuudet
luonnonharrastajien ja satamayhteisöön kuuluvien pääsystä Tahkoluodon
ulkorannoille torpedoitiin. Kunta rakensi aidan siihen mihin se oli halvin
tehdä, ja näin kulunvalvonnan piiriin jäi alue joka olisi voitu jättää
vapaaseen käyttöön.
Viranomaisten suhtautumista asiaan yleisesti, kuvannee hyvin ylimmän
valvontaviranomaisen lausunto:
"Satamissa ei vastedes enää luuhata, ja venekansankin kannattaa pysyä
aiempaa tarkemmin poissa rahtiväyliltä”, sanoo Merenkulkulaitoksen
meriturvallisuusjohtaja Jukka Häkämies. Syynä ei ole halu kieltää
pikkupoikien seikkailuleikkejä, vaan terrorismin pelko."
(Lähde: Puolustusvoimat, Försvarsmakten, the Finnish Defence Forces.)
Loistavaa! Sensijaan että olisi pahoitellut kansalaisille kohdistuvista
rajoituksista ja yhteiskunnalle lankeavasta kustannuksesta
ylivirkamies pistää joutoväen ja viherpiipertäjät ojennukseen.
Veneillessäni en juuri surmin suinkaan mene lähelle laivareittiä,
onko pian mahdollisuus tulla vaikka ammutuksi, jos vahingossa tulen
väylän varteen?
Porin sataman lausunnot olivat yhtä fantastiset :
"jokainen ihminen on mahdollinen terroristi ja häntä/heitä vastaan
merenkulun on suojauduttava riittävin keinoin."
Hämmästyttävää myös oli, että lukuisat valtakunnallisesti asiaa
kommentoineet toimittajat kokivat tapahtuman jopa positiivisena;
nyt ollaan mukana maailmannäyttämöllä isojen poikien rinnalla
ja pistetään vähän asioita (kenties rupukansaa) järjestykseen!
Tahkoluodon alue suljettiin sopimuksen mukaisesti 1/7-2004 ja
toistaiseksi odotellaan että maailmanpoliittinen tilanne muuttuisi.
Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että kerran kansioihin kirjatut
viranomaiskiemurat oiottaisiin yhden sukupolven aikana.
Joten nyt seison Makholman kalarannassa tai Loukkeennokan kärjessä
ja olen tietysti kiitollinen siitä että minulla on mahdollisuus olla mukana
turvallisempaa tulevaisuutta rakentamassa!
Kallioholmaa, sen mylly ja staijarit.
Sama kauempaa, Tahkoluodon Törnikarin läheltä.
Näille rannoille on sinulla ikuinen porttikielto!
In eadem es navi.