Etusivulle
REVELI, 26/3 - 2005
Jokakeväisiin pakkomielteisiin kuuluu Merikarvian
Revelissä käynti. Vaikka lumet maissa ovat lähes
menneet ja auringossa on melkein t-paitakeli,
niin saaristossa kohtaa lumen ja jään maailman.
Revelin matalakasvuinen riuttasaari on lajissaan
Selkämeren kauneimpia. Saari on saanut suojelu-
alueen statuksen, mutta kalastustilojen lopetettua
lampaitten pidon, on se nopeasti vesakoitumassa
umpeen. Lisäksi meren puolella on suunnitteilla laaja-
mittainen kiviaineksen ruoppaus, jonka toteutuessa
ainakin saariston erämaisuus tulee katoamaan.
Ottamatta hankkeeseen enempää kantaa, voi vain
todeta, että teolliset toiminnat ovat laajenemassa
merellekin.
Tulevaisuus on reservaattien, ja Selkämeren kansallis-
puistosuunnitelman toteutuessa, tulevat suojelualueen
ulkopuolella olevat ympäristöä turmelevat hankkeet
saamaan ilmaisen synninpäästön. Tässä lyödään kaksi
kärpästä yhdellä iskulla; samalla kun puistoalueesta
syntyy luonnollinen kohde joukkoturismille, helpottuu
rantarakentaminen ja luonnonvarojen hyväksikäyttö
rajauksen ulkopuolella entisestään.
Kehitystä lienee mahdoton estää; meriluontoon
kohdistuvat taloudelliset hyödyntavoittelut ovat
liian voimakkaat, mutta voisi ainakin toivoa, että
päin helvettiä mentäisiin edes rillit silmillä.
Revelissä kuitenkin kaikki oli kohdallaan, avomerta
saaren kärjessä, ja ikiaikainen kalakämppä tarjosi
varjoisan taukopaikan.
Iltapuolella kotiin palatessa kuului metsänreunasta
mustarastaan vaatimaton luritus. Sitä säesti kenttä-
sirkkeli, mutta siitä huolimatta sen alakuloinen sävel
oli yhtä koskettava kuin aina ennenkin. Kevät on siis
saapunut Makholmaankin.
Reissu alkaa Köörtilän kulttuurimaisemista.
Melkein perillä
ja riuttasaaren kärjessä.
Ikivanha kalakämppä
ja Janne sen penkillä.
The trophy KUIN KAKSI MARJAA The blogger