Etusivulle |
||
SIIVENISKUJA, 8/1 - 2006 Tahkoluodon satamakentällä vartioi maailman- kaupan vapautta kivilohkareista koottu sfinksi. Läheisen Kallioholman kärjessä, ja lähes yhtä liikkumatta, staijaa Rissanen kaukoputkeensa. Merellä on aina elämää, keskitalvellakin. Paitsi paikallista linnustoa, näkyy muuttavaa arktisen alueen lajistoa, lähinnä mustalintuja ja alleja. Perämeren jäätyessä, väistyy siellä talvehtiva kanta etelämmäs, keskisen Itämeren puolelle. Lisäksi näihin aikoihin ilmestyvät ensimmäiset Jäämeren kalalokit. Mistä ne tulevat, ei tarkkaan tiedetä, mutta arvatenkin ne ovat Vienan- tai Karanmeren rannoilta. Omat tutut kalalokkimme häipyvät etelään aikaisin syksyllä, ja jo senkin takia nämä salaperäiset keskitalvella saapujat ovat sitäkin mielenkiintoisempia. Säästä riippumatta kaijat vaeltavat jatkuvana virtana horisontissa. Muuton ollessa huipussaan, yleensä tammikuun toisella viikolla, niitä voi Kallioholmassa nähdä yhtäaikaa jopa tuhansia. Rantojen lähelle ne tulevat vain myrskytuulisina päivinä, jolloin ne vastaiseen vaivattomasti lentäen tyrskykalastavat pikkukaloja. Veteen tai jäälohkareitten sekaan tapahtuva syöksy tuottaa melkein aina tuloksen; hopeakylkisen sintin joka ei ole jaksanut vastustaa meren rajua voimaa. Saalistus on niin vaivattoman tuntuista, että se jo tuo mieleen seisovasta pöydästä syömisen. Kateeksi käy näitä pohjoisen siivekkäitä. Kaukana ulapalla, vailla vihollisia, maallisista murheista vähät välittäen ne kulkevat omia teitään maailman meriä pitkin. Ja miksi lähemmäs tulisivatkaan? Ihailemaan koti- rannikkomme teollista kauneutta? Tai sfinksejä? |
||
Pohjanlahti. |
||
Kallioholma. |
||
Satamakentän yksinvaltias. |
||
Kallioholman staijari. |
||
Tahkoluoto. |
||
jan@janeerala.net |