Etusivulle










PRÄÄLÄT,  22/8-2006






Heikot tuulet kiusaavat edelleen ja jos halajaa
merelle on turvauduttava krääsmoottorointiin
.
Tyyni keli tarjoaa kylläkin hyvät mahdollisuudet
rantautua paikkoihin joihin ei tavallisesti tule
mentyä.

Sorsastuksen käynnistyminen estää käytännössä
vierailut useimmille rannikon saarille. Säpin ulko-
puolella olevalla Präälien riuttakarilla ei ollut
pyssymiehiä ja olosuhteet olivat sopivat vanhan
Ellinkin sinne kallioon kiinnittyä. Präälistä tuli
näin luonikas sunnuntaipäivän kaffeepaikka.

Joku tuholainen siellä on kuitenkin kesällä käynyt
koska lokinraatoja, kaikki samanikäisiä melkein
lentokykykyisiä poikasia, oli kymmenittäin.
Ihminen tai minkki, jää avoimeksi kysymykseksi.

Tyyneet kelit ovat tuoneet myös sinilevän pintaan.
Säpin nurkilla sitä on nyt enemmän kuin muistan
koskaan nähneeni, tosin huomattavasti vähemmän
kuin mitä eteläisemmillä merialueilla yleisesti on.

Kertoessani aikanaan Isokarin luotseille lähistöllä
olevasta mittavasta sinileväesiintymästä, minua
oikaistiin ystävällisesti;
Se ei ole hernekeittoa, se on raparperikiisseliä!












Lokkiloinen.












Saavumme Prääliin.












Kalliokiilalla kiinni.












Elli elementissään. Tyyne venkoilee bookspröötillä.












Keli kuin kesäheila.












Merimetsojen suosimat kalliot erottuvat. Taustalla Säppi ja Luotsitupa.












Meren anti lähdön koittaessa.







jan@janeerala.net