Etusivulle









KORMORANTTIEN KOTIKUNNAILLA,   6/8-2006






Jos arvelee olevansa herkkä linnunkakalle, ei
todennäköisesti kannata suunnistaa safarille
Luvian pohjoissaariston uloimmille kareille.
Tosin Marjakarin merimetsoyhdyskunnasta
näyttää tulleen varsinainen turistirysä; kaiken-
sorttista mökkivenettä vierailee saarella tai
sen tuntumassa tasaisen tiuhaan tahtiin.

Pahin merimetsohysteria on toivon mukaan jo
mennyttä. Ulkosaariston komeat mustat linnut
sopivat juuri näihin jumalan hylkäämiin kivik-
koihin. Tällä hetkellä kalliot loistavat tavan-
omaistakin valkoisempina, koska puhdistavia
sateita ei ole saatu aikoihin. Siitä huolimatta
lemua ei ollut nimeksikään. Ilmeisesti aromit
ovat parhaimmillan vain pesimäaikaan.
Vielä Marjakariakin kauempana, vedenalaisten
salakarien saartamina, löytyvät pienet Pohjan-
kallioitten puuttomat kallioluodot. Nimeänsä
kunnioittaen ne kohoavat esiin meren mustista
syvyyksistä, ja niitten valloittaminen on yhtä
eksoottinen kokemus konsanaan kuin kormo-
ranttikarilla käyminen.



Ei mikään tavallinen vierassatama.










Marjakarin merimetsoluoto.












Luvian pohjoinen saaristo.





Pohjankalliot häämöttää. Lasse L. tähystää.



Rantautuminen vaati hieman pioneerihenkeä.



Maailman ääri. Ulommainen Pohjankallio.



Maihin iltapäivän merituulella.
jan@janeerala.net