Etusivulle
TUULEN VIETÄVÄ, 13/2 - 2006
Tuuli tuo, tuuli vie. Täällä rannoilla tuulet
sanelevat ulkonaliikkumiset. Jos ilmoista
on puhetta, ei muuta arvuutellakaan kuin
tuulen suuntia, kaikki muu on toisarvoista.
Edellisen viikon kaakkoistuuli vei lupaavasti
syntyneen uuden jään Säpin ja Kuuminaisten
väliltä. Avovedenraja eli ulkosula tuli taas
Räyhiin, jonne pääsee vanhoja jäitä pitkin.
Koska lunta ei ole juuri nimeksikään, eikä
lahdella ole pahemmin ahtojäitäkään, on
tilanne sikäli ainutlaatuinen, että Räyhiin
asti voi sotkea jopa polkupyörälläkin.
Kirpeässä pakkasessa, mutta aurinkoisessa,
ja harvinaista kyllä, tuulettomassa kelissä
lähdin viikonloppuna matkaan. Sumu yllätti
aiheuttaen pientä huolenaihetta, koska jäil-
läkin tarpeellinen kompassi oli jäänyt toisen
takin taskuun. Mutta usva rakoili aina välillä,
joten lopulta suunta oli helppo säilyttää.
Kauniita haloja näkyi myötävalon puolella.
Räyhiin saapuessani sumu väistyi ja aurinko
valaisi kuuran peittämät pihlajat. Yksinäinen
merilokki kaarsi yli kailottaen keväisesti.
Mutta vielä ei ole se aika että lokit olisivat
reviireillään. Sensijaan muutaman viikon
päästä kareilla on jo elämä valloillaan.
Kuten rannoilla kelkkailijoitten hunnilaumat.
Avomeren ääreen.
Sumurintama.
Länteen. Aina vain länteen.
Räyhissä.
Avomeri aukenee Luoteen Räyhässä.
Moulin Rouge... aina auki. Sukset narikkaan ja sisään.
Pihlavaluoto, Viasvedenlahti, Selkämeri, Pohjanlahti, Kansallispuisto.
Toulouse-Lautrec?
Räyhät, Selkämeren kansallispuisto, Makholma, Selkämeri ja esittävä taide.