Etusivulle
RUOHONJUURITASOLLA, 8/10 - 2005
Vuosi
sitten
syksyllä sain vakavaluontoisen
ukaasin mökkimme direktiolta, että pihas-
samme uusia ulottuvuuksia tavoittelevan
murkkukeon on häivyttävä näkymättömiin.
Kärräsin pesäparan tonttimme ääriin, tilalle
kaivoin ison montun, ja lopputuloksena
oli, että tänä kesänä pihalla oli viisi pientä,
sekä sen vanhan paikalla jo lähes entisiin
mittoihinsa kasvanut kekoluomus.
Yllätyksekseni huomaan, että murkut ovat
edelleen liikkeellä, hieman jähmeinä tosin,
mutta lokakuuhan on jo pitkällä. Murkkujen
menestyksen salaisuus piillee paitsi kollek-
tiivisen logistiikan hallinnassa, myös
matalassa profiilissa; mitä tehdään, tehdään
ehkä hiljaa, mutta tasaisen varmasti.
Aneeminen vajani pimennoissa viihtyvä
habitukseni lienee ylittänyt lähiympäristön
sietokynnyksen, koska minulle on kolmena
päivänä peräkkäin lahjoitettu täysin ansiot-
tomasti mm. pullo tyrnimehua, komeat
pitkävartiset villasukat ja koko ämpärillinen
suppilovahveroita.
Nyt en enää aio näyttäytyä pihalla, ainakaan
valoisaan aikaan, ja otan käyttöön murkkujen
hyväksi osoittaman matalan profiilin. Jos siis
tienreunan varvikossa kahisee jokin, älkää
välittäkö, kenties se olen vain minä, joka
siellä matelee.
ukaasin mökkimme direktiolta, että pihas-
samme uusia ulottuvuuksia tavoittelevan
murkkukeon on häivyttävä näkymättömiin.
Kärräsin pesäparan tonttimme ääriin, tilalle
kaivoin ison montun, ja lopputuloksena
oli, että tänä kesänä pihalla oli viisi pientä,
sekä sen vanhan paikalla jo lähes entisiin
mittoihinsa kasvanut kekoluomus.
Yllätyksekseni huomaan, että murkut ovat
edelleen liikkeellä, hieman jähmeinä tosin,
mutta lokakuuhan on jo pitkällä. Murkkujen
menestyksen salaisuus piillee paitsi kollek-
tiivisen logistiikan hallinnassa, myös
matalassa profiilissa; mitä tehdään, tehdään
ehkä hiljaa, mutta tasaisen varmasti.
Aneeminen vajani pimennoissa viihtyvä
habitukseni lienee ylittänyt lähiympäristön
sietokynnyksen, koska minulle on kolmena
päivänä peräkkäin lahjoitettu täysin ansiot-
tomasti mm. pullo tyrnimehua, komeat
pitkävartiset villasukat ja koko ämpärillinen
suppilovahveroita.
Nyt en enää aio näyttäytyä pihalla, ainakaan
valoisaan aikaan, ja otan käyttöön murkkujen
hyväksi osoittaman matalan profiilin. Jos siis
tienreunan varvikossa kahisee jokin, älkää
välittäkö, kenties se olen vain minä, joka
siellä matelee.
