Etusivulle
LIUKUMIINOJEN MAILLA, 1/11 - 2005
Ensimmäinen viikonvaihde veneettömänä
maakrapuna meni itse asiassa kohtuullisen
siedettävästi. Tehtyäni todennäköisesti
uuden lehtiharavoinnin maailmanennätyksen,
katsoin ansainneeni pienen toipumisretken
läheiseen Kuuminaisten niemen kärkeen.
Sinne pääsee uhmaamalla puomeja ja kielto-
tauluja; valitettavan yleinen piirre täällä
jokamiehenoikeuksien luvatussa maassa.
Osa väestöstä kun tulkitsee kyseiset oikeudet
vapaamielisemmin kuin toiset, jotka sitten
puolestaan linnoittautuvat katatonisen
skitsofrenian härkäpäisyydellä lukkojen ja
puomien taakse.
Tuntui merkilliseltä seisoskella rannalla jota
on koko kesän katsellut päinvastaisesta
suunnasta. Paikka oli yhtä hämmästyttävän
lintuköyhää kuin aina ennenkin, ja siinä
mielessä olisi ollut paljon antoisampaa kuljes-
kella vaikkapa Preiviikinlahden rantaniityillä.
Mutta avomeren läheisyys ja ulkosaariston
karuus korvaa menetyksen tällaiselle lintu-
tieteen diletantille.
Loukkeennokalla staijaamisen talvikausi on
täten aloitettu, ja se loppuu vasta kun jäät
ovat sulaneet ja veneet ovat vesillä. Sitten
saa taas katsella oikeaoppisesti maihin päin.
Jahka nyt talven yli selvitään.
Loukkeennokka NetCafé.
Green fields.
Laidunnettu ranta on tavattoman kaunis, avoin ja helppokulkuinen.
Ikivanha pihlajani.
Vielä
se sinnittelee.
Pysähtyminen kielletty.
Kuuminainen, Preiviikinlahti, Selkämeren kansallispuisto ja Preiviiki Natura.