Minulla on tavattoman vähän muistoja lapsuudestani,
                                          mutta niiden joukosta yksi erottuu poikkeuksellisen
                                          hyvin.

                                          Makaan kalapaatin tervatulla keulakannella katsellen
                                          näkinkenkien vaeltelua meren vaalea hiekkapohjaa
                                          vasten. Ollaan matkalla Säpin saarelle, ja muistan
                                          pohjan erottuneen koko reissun ajan. Epäilen että
                                          muistini petkuttaa minua, vaikka vedet siihen aikaan
                                          olivat kirkkaat, niin tuskin olen voinut koko ajan
                                          nähdä pohjaan, onhan välillä kymmenenkin metriä
                                          vettä. Mutta elämyksenä se on ollut voimallinen,
                                          vieläkin saan kirkkaana palautettua näyn mieleeni.
  
                                          Vahvoina muistoissa ovat myös ne Säpinmatkat jotka
                                          sinne tein lukiolaisena ja myöhemmin. Silloin saarella
                                          tuli oltua niin kesäisin kuin talvella, joskus viikonkin
                                          kerrallaan. Näitten aikojen seikkailuista saisi metrin
                                          pinon Viisikko-seikkailee kirjoja, sekä ainakin yhden
                                          keskinkertaisen Alistair McLeanin...

                                          Siihen aikaan jokaisen nuoren lintumiehen unelma
                                          oli päästä asumaan lintuasemalle. Joitakin onnisti,
                                          ja he olivatkin sitten viikkoja tai kuukausia, usein
                                          yksin, tehden melkein ympärivuorokautista havain-
                                          nointia tai rengastustyötä nuoruutensa kiihkolla.

                                          Viime vuosina on ollut todella vaikeaa saada asemille
                                          miehittäjiä pidemmäksi aikaa. Vaikka haluja tähän
                                          löytyisikin, alkaa nyky-yhteiskunnan pelisäännöt
                                          tuottamaan vaikeuksia. Nuoren ihmisen pitää opiskella,
                                          tai jos olisi tilapäisestikin työtön, ei byrokratia katso
                                          lintusaarella ornimista hyvällä silmällä. Ja elämä ilman
                                          nykyajan mukavuuksia houkuttelee yhä harvempia.

                                          Mutta lyhytaikaisenakin elämyksenä vierailut, sekä
                                          ennenkaikkea yöpymiset saarella ovat kaupunkilais-
                                          nuorelle unohtumaton tapahtuma. Viikonloppuna oli
                                          Säpin lintuasemalla taas yksi lukiolaisten ryhmä.
                                          Porin lintutieteellinen yhdistys mahdollistaa tällaisen
                                          toiminnan, nuorten leirejä ja retkiä järjestetään
                                          useampi vuosittain.

                                          Vaikka kyseessä on organisoitu tapahtuma, niin on silti
                                          mahdollista, että nuoreen päähän tarttuu jotain uutta;
                                          esimerkiksi miten saa lintsattua kymmenen hengen
                                          tiskeistä.   Taas on yksi sielu pelastettu!

                                            

                 


                                           

                      Kovat on lähtöhalut. Laiturin pääskyt odottavat jo Ellin kiinnitysköysissäkin.