Etusivulle
BUFFALO BILL MUISTELEE, 22/1 - 2005
Kummalliselta tuntuu Loukkeennokalta käsin tähyillä Säpin suuntaan.
Yleensähän katselen mereltä Loukkeennokkaan. Näissä olosuhteissa
ja tähän aikaan vuodesta saa sentään olla onnellinen kun pääsee
edes jonnekin avomeren äärelle. Ja Loukkeennokka nyt on kauneimpia
paikkoja mitä näiltä rannoilta löytyy. Ainakin niin kauan kun meri on
auki ja pihvikarja sisätiloissa.
Lauantaina ilmasto oli parhaimmillaan, meri aaltoili sinisenä ja
melkein keväisenä ja kevyt uusilumi peitti maiseman. Kuuminaisen tilan
elikot ovat pitäneet rantaniityt avoimina ja kuljettavassa kunnossa,
kunhan väistää isoimmat liukumiinat. Nyt ei tarvinnut edes pelätä
Onni-sonnia. Höyryveturin kokoista ja saman painoista nenärenkaanpidintä
on jokusen kerran juostu karkuun, tanner vavahdellen Richterin
asteikolla seitsemää.
Kehnommin kävi kahden kaverin jotka ehtivät vanhaan pikkufiaattiinsa
turvaan. Onni heitti sarvillaan lautaveräjän metsään ja iski piikkinsä
autoräppänän takaluukkuun. Nyt on Onnisonni enään muisto kesto-
makkaratehtaan kirjanpidossa, mutta kuka näistä kaikista uusista
tuhannen kilon sarvipäistä takuuseen menee...
Pohjanlahden rannikolla ei ole montaa paikkaa, jossa merelle kurottavan
niemen pää on lähes rakentamatonta ja edes osittain vapaasti kuljettavissa.
Kuuminaisten niemen uloin osa saarineen kuuluu nykyisin Naturan piiriin,
joten sen luonnonvarainen tila ei liene lähitulevaisuudessa uhattuna. Ellei
sitten joku yrittäjä EU:n tukirahoja nielevästä elämysmatkailutoiminnasta
keksi listata paikkaa kohteekseen. Villisonnisafari.......siinähän se!
Mutta helppoa ei nytkään ole Loukkeennokkaan pääsy. Veret seisauttavien
kieltotaulujen, lukittujen puomien ja mökkiläisen karsastavan katseen alla
pikkuteitä pitkin avohakkuitten läpi kulkien sinne kyllä pääsee. Ja saapahan
siellä sitten olla jokseenkin itsekseen. Eikä Onnikaan ole väijymässä.
Edellisen viikon stormi heitti haurut tyrneihin. 22/1 - 2005
Kivi on Loukkeennokan tunnusmerkki. Suunta Makholmanlahdelle.
Moskova-Montreal, tai joku, ylittää ikivanhan pihlajan jonka
oksilla minäkin nappulana istuskelin.
Tervetuloa rantaan, 22/1 -05