Etusivulle |
||
ONOMATOPOEETTINEN SIENIRETKI, 8/9 - 2005
Olen
aina inhonnut marjojen poimimista sekä
maalaamista, kaksi asiaa joista ihmiset aivan yleisesti sanovat pitävänsä. Olen aivan liian lyhytjännitteinen jaksaakseni nauttia tämän- tyyppisistä askareista. Samaan listaan saa lisätä klapien pinomisen. Näitäkin oli talven lähestyessä pakko tilata lavallinen. Rakkaat naapurini, jotka tekivät savottansa jo keväällä kuten kuuluu, saavat taas luoda merkittäviä katseita onnettomaan maallemuuttajaan. Olen luonteeltani esteetikko; siksi katselen mieluummin, kun muut tekevät. Samaten luonnossa kulkeminen ja vaikkapa lintujen havainnoiminen tuottaa minulle silkkaa esteettistä nautintoa. Sensijaan pressulla peitetyn klapikasan näkeminen ei juuri aiheuta järisyttäviä mieli- hyvän tuntemuksia. Ennemmin tutkin sitten vaikkapa metsän hämyisiä mysteerejä. Hyveistä korkein on kärsivällisyys, kuuluu vanha viisaus. Sienten elämää tarkkailemalla oppii rutkasti mainittua hyvettä, erittäinkin sieniperspektiivistä toteutettuna. Eikä tarvitse mennä metsää edemmäksi, tokihan oma piha siihen riittää. |
|
|
|
||
0 - 0
Kärpässieni, tatti, hapero, seitikki ja muu sieni sekä luontokuva ja luontokuvaus, jota tässä riepotellaan. |
||
jan@janeerala.net |