Etusivulle
SE ON NY SIT JÄÄS, 19/11 - 2005
meidän kalaranta, vihdoin ja viimein.
Mökkiläinen saa sielunrauhan kun ei
enää tarvitse liottaa kesällä kerran
käynnistettyä peräprutkua laiturin-
valtauksen merkkinä ja ruokapöytä-
kalastaja saa vetäytyä ansaituille
talviunilleen.
Muutamat peräänantamattomat sissit
siirtelevät paattejaan merenpuolelle.
Se tulee pysymään auki vielä pitkään,
ja jos hyvin käy, vuoden parhaat kala-
apajat odottavat. Niinkuin hylkeetkin.
Lumisateet pyyhkivät taas näyttävinä
rintamina ulkomerellä, ja laulujoutsenet
kailottavat kaikki yhtenään ja niin
lujaa, että kakofonia raikuu sisälle asti.
Komeita ovat tällaiset valoisat päivät,
eritoten kun tiedossa on kahden kuuka-
uden kaamos. Se on sitten helmikuuta,
kun aurinko seuraavan kerran samalta
korkeudelta yhtä lämpimästi helottaa.
Pauli ja punnerrus. Aika vaihtaa maisemaa.
Ja tältä
näyttää ranta meidän Metsämajantien suojasta.
Pohjat puhtaiksi. Vanha Tohatsu vaan toimii.
Kalaranta kauneimmillaan. Kuten arkkitehtuurikin.
Itämaan kaikki viisaat
tietäjät.
Ehtoota.
Aurinko, halo ja rintama.