Etusivulle
H5N1 2/4 - 2006
Kovin jäi lyhyeksi tämänkeväinen Säpin kausi.
Seuraavana päivänä velloi avovesi siinä missä
olin viikko takaisin hikoillut suksineni, joten
minun retkeilyni rajoittui nyt Kuuminaisten
saariin. Säppiin mennään taas kun purjeet on
nostettu, mikä tapahtunee ennen vappua jos
vielä henki pihisee.
Jopa Trutholmaan oli hieman kyseenalaista
mennä. Puskurin puoleinen jääkannas aaltoili
navakassa pohjoistuulessa niin paljon, ettei
sinne uskaltanut jäädä edes eväitä syömään.
Mutta kovin juhlallista oli taas pitkästä aikaa
olla avoimen meren ääressä. Olisin kyllä tosin
jättänyt väliin tyrskyn, joka pärskäytti takkini
selkämyksen ihoa myöten läpimäräksi. Kuten
myös digipokkarin, jonka sain huollosta vasta
pari päivää sitten.
Saari on nimensä veroinen, harmaalokkeja oli
satoja, ja katsoi merelle minne tahansa, näki
haahkojen uivan ja lentelevän. Trutholma onkin
pieniä kareja lukuunottamatta Selkämeren lintu-
rikkaimpia paikkoja. Hyvä valinta, koska tänne
ei ole koskaan ollut ihmisen puolelta suurempaa
tungosta. Uloimpana ja matalakasvuisena se on
tuulinen ja kylmä, ja sen kivikkoiseen rantaan
on vaikea rantautua edes jollalla.
Viime Säpinmatkasta kirjoitin että reissut ovat
vaarallisia. Niin ovat. Unohdin siitä huolimatta
kertoa, että tuli nautittua ehtaa ja aitoa lokin-
paskaa. Sitä oli jäänyt joltain kiveltä rukkaseen
ja siitä voileipään kun pidin Räyhissä taukoa.
Alimmasta manalasta lupaan lähetellä kuvia kun
puluflunssaan menehdyn. Kai siellä jos missään,
tällainen vanha Windows on?
Kevään väri.
Ja jäljet.
Kannas Trutholmaan.
Saaren ainoa kuusi, oksat osoittaen vallitsevat tuulensuunnat.
Pihlajapuu.
Näin se talvi tekee loppuaan. Trutholma kauimpana.
Selkämeri, Pohjanlahti, Kansallispuisto, Kuuminainen, Preiviikinlahti.
Cha-cha
Trutholma.