Etusivulle
RUUDINSAVUN HÄLVETTYÄ.. 5/1 - 2006
tuli näkyviin lakoontunut aita, josta tiesin
olevani Metsämajantiellä. Tulitus jatkui silti
niin kiivaana, että yksittäiset pamauksetkin
hukkuivat tämän infernaalisen kalabaliikin
syövereihin.
Melkein kuin Pihlava lauantaiehtoona...
Muistan ajat jolloin vaimoni sukulaiset toivat
koirat tänne uudenvuoden pauketta pakoon.
Silloin oli niin hiljaista, että vain muutaman
minuutin ajan, juuri vuoden vaihtuessa,
kantautui kaupungin suunnasta tasainen
kumu, muistuttaen kaukaista ukkosilmaa.
Tilanne tänään tarkoittaa vain sitä, että kylään
on kasvanut uusi sukupolvi ja että tulitteiden
arvo on samalla kokenut radikaalin hinnan-
alennuksen.
Toivotaan että uudet sukankuluttajat osaavat
hyötyä luonnonläheisestä asumisestaan ja
kiinnostua jostain muustakin kuin siitä, millä
moottoroidulla vehkeellä pääsee nopeammin
maastoon kuin toisella. Tosin pahoin pelkään..
Kokkokin saatiin vihdoin maan tasalle ja minä
pääsin viikolla kauden ensimmäiselle hiihto-
retkelle. Ei sen kauemmas kuin Rengaskariin
jossa avomeri velloo vapaana, mutta lievittää
sentään sekin maakrapuna olemisen kauheaa
kohtaloa!
Sinn männ...
Päivä valkenee...
Kaikk kärys...
Siellä jossain...