Etusivulle
KIELI KESKELLÄ POSKEA, 16/1 - 2006
Vaikka jäätä on vuodenaikaan nähden
niukasti, on se kuitenkin lumetonta ja
poikkeuksellisesti kulkukelpoista, eikä
pientä talvista pyöräretkeä voi yksin-
kertaisesti vastustaa. On kummallisen
tuntuista viiletellä fillarilla ulapoilla,
jonka näkymiä on tottunut veneestä
katselemaan.
Kaaduin vain kerran, ja sekin johtui siitä,
kun käännyin katsomaan harvinaisen
häijynnäköistä hauenpäätä joka irvisteli
yksikseen jäällä. Kalaparka.
Toisen elämä on toisen kuolema.
Kylmä tuuli tunkeutuu luihin ja ytimiin,
vaikka palttoota on päällä saman verran
kuin kovallakin pakkasella. Tällaista se
on täällä rannoilla. Aina tuulee. Jostain.
Naapuri joka on verkkojaan kokemassa
on varustautunut punaisella kellunta-
haalarilla. Vetoketju on auki ja alla pelkkä
T-paita. Silti on pakko mennä välillä kotiin
vilvoittelemaan.
Tasan ei käy onnen lahjat.
Häijyläinen.
Matti tekee avantoa. Hups...
Vesikelkka ja vermeet.
Riimulla kiinni. Tuuli vie muuten.
Taitolaji.
Ja taas siellä jossain... kotiranta kaukana siintää.
Pihlavaluoto, Viasvedenlahti, Selkämeri, Pohjanlahti, Kansallispuisto.