Etusivulle


 
                






                                     EI IHAN KAFFEPUUTA,  29/5 - 2005





                          Scylla, meren jumalan rakastajatar, on myös limisaumainen
                          puupurjevene;  Luvialaisen veneveistäjän Nalle Nybergin
                          kaunis luomus.  Neljänkymmenen vuoden aikana Scyllia
                          on tehty yli seitsemänkymmentä, jokainen hieman erilainen,
                          aina tilaajan mielenlaadun mukaan. Kaikki veneet, yhtä
                          lukuunottamatta, ovat edelleen käytössä. Siitä yhdestä kun
                          kuulemma tehtiin kaffepuita, toissa vuonna.

                          Hankkiessani vanhan pikkuscyllan Ellinor II,  tai tuttaval-
                          lisemmin Ellin, oli se vaarallisen lähellä kyseistä vaihetta.
                          Kansi oli kuidutettu, ilmeisesti vain sen takia että se oli
                          muodikasta tai hienoa joskus 70-luvulla.  Käytyämme
                          Akin kanssa kirvein ja purkuraudoin lasikuidun kimppuun,
                          saimme havaita sekä kannen että kansipalkkien lahonneen
                          sen alla. Seurasi mittava remontti, josta hyvästä Ellinor sai
                          uuden tiikkikannen, hytin, preekongin ja bokspröötin.
                          Nyt, 12 kesän jälkeen, on lokissa yli 13000 mailia, joten
                          vaivaa ei ehkä nähty aivan turhan tähden.

                          Runkoon ei tarvinnut kajota, mutta mäntylauta kuivuu
                          helposti talven aikana liikaa, ainakin avokatoksessamme.
                          Ennen vesillelaskua on runkoa kasteltava viikon, jopa kaksi.
                          Tämä on aika stressaavaa; samalla kun pitäisi tehdä jotain
                          hyödyllistä, on ravattava vettä liruttelemaan kaksi-kolme
                          kertaa päivässä.  Joten helpotus on aina suuri kun Elli on
                          saatu veteen, erittäinkin silloin kun se ei vuoda kauheasti.
                          Muutamassa päivässä laudoitus  sitten  turpoaa tiiviiksi, 
                          ja vesiralli on taas vasta vuoden päästä.                   

                          Nyt vesillelasku onnistui sateesta huolimatta hyvin, mastosta
                          ei unohtunut mitään, jopa tuulensuunnan osoitin tuli mukaan,
                          eikä runkokaan vuotanut pahemmin. Suurta ihmetystä herätti
                          toimiva pilssipumppu;  tässä on kyllä joku koira haudattuna.

                          Huomasin juuri, etten ole yli viikkoon käynnistänyt autoa tai
                          muuten poistunut Makholmasta ja Ellin vesillelasku tuskin tätä
                          tilannetta paremmaksi muuttaa. Edessä on toivon mukaan taas
                          kerran tuhannen mailin kausi, ja jos niin käy, voinee todeta
                          ettei tässä ehkä pelkillä kaffepuilla seilata.

                          Sen huomaa että kesä on alkanut.  Torstaina satoi kaatamalla,
                          perjantaina myrskysi lounaasta ja lauantaina kylmä luoteistuuli
                          ujelsi takilassa siihen malliin etten edes purjeita pystynyt
                          asentamaan.  Sunnuntaina  sain sitten pienessä tihkusateessa
                          tehdä kauden ensipurjehduksen Ellillä.  Suomen kesä on kylmä,
                          mutta onneksi lyhyt.
                 



                         



              

 




                                                                   Strateginen hetki.  








 
 




Kaffepuita







                                          Etupää vai takapää?  Peräsimestäkin Scyllan tuntee.    
                   






  

                                                    Ellin autopilotti. Design Makholma Works.