Etusivulle
JÄÄKENTTIEN DERSU UZALA, 30/12 - 2005
Kaukana jäällä erottuu tumma piste jonka
helposti määrittää joksikin isoksi linnuksi.
Kalastaja siellä tunnusomaisessa kumaras-
saan kokee tai uittaa verkkojaan jään alle.
Täällä Makholmassa se lähinnä tarkoittaa
Untoa, Taunoa tai Tapiota, alansa viimeisiä
ammattilaisia.
Olisin mennyt Rengaskariin, mutta välissä
oli uuden jään muodostama alue. Kyllä se
hyvin kestää, eilen oli ainakin viisi senttiä,
valistaa Tapio minulle jään vahvuudesta.
Aika äijiä nämä viimeiset talvikalastajat.
Kävin kokeilemassa, eikä minua olisi ilman
suksia saanut jäälle edes kirveellä uhaten.
Mutta näköjään he tietävät mitä tekevät,
eivät muuten olisi tuohon ikään ehtineitä.
Jokapäiväiseen uutisointiin heikoista jäistä
kun näyttää kytkeytyvän lähes aina sana
moottorikelkka. Motorisoidut uusavuttomat
diletantit ne on jotka jäihin hukkuu, ei vanha
avomerikalastaja.
Heistä kun aika jättää, katkeaa myös pitkä
talviverkkokalastuksen perinne. Puisten
kräksien sijaan jääkenttää kirjoittaa kelk-
kojen ja mönkijöitten ajourat. Sekä lehdissä
muistokirjoitukset.
Unto laskee verkon avantoon. Uittonarulla se
vedetään toisen avannon kautta jään alle.
Tarkkaa hommaa. Tapio uittonarussa.
Kumara se on kalamiehen arkea.
Kela, joka kulkee jään alla kuljettaen uittonarua.
Täällä on silti yleisempi rimoista tehty pitkä uitto.
Sinne menee.
Sitten odotellaan.