Etusivulle
KAIKKI LOPPUU AIKANAAN, 26/10 - 2005
Talvikin sitten tuli Makholmaan. Erittäinkin
lehtien haravointi muuttui lumentulon myötä
mielenkiintoiseksi puuhaksi.
* * *
Olen saanut ihan mukavaa palautetta muilta
bloggareilta. Minua ovat muistaneet mm.
Maalainen, Mette, Kansatieteilijä, Kiltti, Kapa
ja Ihmiskurja. Viimemainittu kirjoitti kauniisti,
että kuvat toimisivat vallan hyvin ilman
tekstiäkin. Luen tämän hienovaraiseksi viitte-
eksi että kirjoituspuolella olisi parantamisen
varaa.
Ihmiskurja on, ehkä tarkoittamattaankin, aivan
oikeassa. En osaa, enkä ole koskaan osannut
kirjoittaa. Olen aina kadehtinut niitä, joilla tämä
taito on hallussaan. Olisi varmasti parempi jos
malttaisin keskittyä kuvantekemiseen ja jättää
nämä lapselliset raapustukset niille, jotka
tämän lajityylin hallitsevat.
Vuosi täältä rannalta alkaa tulla täyteen, ja on
vaarana että tapahtumat alkavat toistaa itseään.
Elämä periferiassa on harvemmin ylenpalttisen
raflaavaa, ja kun siitä huolimatta viihdyn entistä
paremmin kotinurkissa, on varmaa että päivi-
tyksiin tulee välillä pidempiä taukoja.
Lumisaderintamat pyyhkivät merellä. Ainakin kesä voidaan
katsoa päättyneeksi. Kalarannan tuttu näkymä.
Suurella vaivalla tehdyn Majan kohtalon hetket.
Palomestari sitten suorittaa viimeisen voitelun.
Veneilykauden loppu. Stinaa viedään ja pakkanen saa tulla.
Metsähiiren aherruksen
loppu. Joka syksy
hiiriväki asettuu taloon ja öinen nakerrus
alkaa. Murheellista on näitä tappaa, mutta
hyviä vaihtoehtoja ei oikein ole. Ei auta
ultraäänet, hiiripellit tai naapurin kissat.
Millä saisi hiirulaiset pysyttelemään omalla
tontillaan?
hiiriväki asettuu taloon ja öinen nakerrus
alkaa. Murheellista on näitä tappaa, mutta
hyviä vaihtoehtoja ei oikein ole. Ei auta
ultraäänet, hiiripellit tai naapurin kissat.
Millä saisi hiirulaiset pysyttelemään omalla
tontillaan?
Vain muutama päivä takaisin ennustin että
lintuinfluenssa tullaan sekin pistämään
lintuharrastajien tiliin. Kovat on paineet.