Etusivulle
RAUM O AIN VAA RAUM, 2/1 - 2006
Eräänä uudenvuodenaattona kauan sitten
löysin puolivahingossa Suojan sataman.
Sataman perällä nojasi laituriin kaunis
vanha hylky, josta sain itselleni muistoksi
valokuvan. Alus oli troolari Vega, joka nyt
viettää eläkepäiviään Reposaaren telakan
pohjamudissa.
Sen jälkeen olen joka vuosi käynyt vuoden-
vaihteessa kuvaamassa saman paikan.
Veneet vain ovat vaihtuneet, mutta parisen
talvea sitten perukkaa ruvettiin täyttämään
maalla. Näinkin ne rannat hiljaa häviävät.
Mutta vielä on tunnelmaa tallella, hyvä niin!
Onnekseni jahkaannuin tänne, koska myös
Raumalla terrorismin vastainen isps-koodi
sulki muut satama-alueet aitojen taakse.
Vaikka Rauma on vanha merikaupunki, niin
ei sielläkään juuri rantoja ole mistä pääsisi
merta ihailemaan. Mutta onhan raumlaisilla
kanaali. Pullasorsien ohella sen virrasta voi
bongata urbaanin yhteiskunnan ajelehtivaa
kirjoa ja muutenkin silmiään lepuuttaa.
Ja tietysti Suojan sataman katoava idylli.
Merimiehen matkavaunu.
Raahen Fiia valvoo että vanttikruuvit pitää.
Kalasatama keskellä kaupunkia.
Gonsonantit ovat aina vaikeita.
Raumlaine risteilyalus. Max. 50 henkeä.
Raumanmeren talvi.
Terveiset Oi, Rauma, Raumanmeri, Suojan satama ja Jukka Koivula.