Etusivulle
TUNNIN TUSKA, 17/4- 2005
Myytti puuveneen työläästä ja aikaa vievästä kevät-
kunnostuksesta on yksi sitkeimpiä yleisiä harhaluuloja
mitä tiedän.
Kahdesta vanhasta puupurjeveneestäni pistin lähes
vesillelaskukuntoon pienemmän saaristolaispurren.
Lähes, koska tein ns. viiden vuoden peruskunnostuksen,
enkä löytänyt nurkista lakkaa skantäkkiä ja peräpeiliä
varten.
Tavanomaiseen kevätkunnostukseen kuuluu pohjan
maalaus ja mahonkisten puuosien lakkaus. Yleensä näihin
toimenpiteisiin on uhrattava kokonainen tunti, vieläpä
kauniina kevätpäivänä.
Muutaman vuoden välein olen tehnyt hieman suuremman
huollon, joka tänä keväänä oli seuraavanlainen:
Rungon hionta ja uudelleenmaalaus - 2 tuntia
Vanhan lakan poisto ja skantäkin hionta - 2 tuntia
Skantäkin kyllästys - 1/2 tuntia
Lakkauksia kahteen kertaan - 2 tuntia
Krääsmoottorin öljyn tarkistus ym. - 1/2 tuntia
Pohjan paikkamaalaus ja vesilinjan teippaus - 1 tunti
Yhteensä siis kahdeksan tuntia, josta naapurin Arttu (10v.)
käytti rungon hiontaan ehkä puoli tuntia. Koska olin hieman
huonosti varustautunut, jouduin tekemään maalauksen
halvalla ja kehnolla alennusmyyntisudilla, sekä maalilla joka
oli jäänyt puuvajan perälle joskus vuosia takaisin. Ulkoapäin
S/P Stina on taas kuin uusi, enkä aio tällaista jättihuoltoa
tehdä uudestaan ennenkuin muutaman vuoden kuluttua.
Näin järkyttävän kauhea se on puuvenemiehen kevät.
Puupatin tulevaisuus? Kalaranta, 17/4 -05
Runko ja leveä skantäkki hiottuina. Matruusi on törmäysvaaran vuoksi
ripustanut fendarin keulaan. Kuten kuvasta näkyy, tässä tehdään eikä
meinata.
Stinan mahonkinen skantäkki sai Owaa kyllästeeksi.
Päivän saaliskuva: Tarzan ja vesipeto.
aikaa riitti sitten vielä muuhunkin