Merimetso vie leivänkin suusta, 21/6 - 2005 -

                              Makholmassa on elämä sujunut rauhallisesti niin
kuin pitääkin, ellei nyt juhannuskokon merkillistä
itsesyttymistä, tai sitä, että naapuri osti sittenkin
puuveneen, lasketa lukuun.

                                        Myös päivät tästä eteenpäin lyhenevät, mutta
                                        johan sitä kesää on kestänytkin, toista viikkoa,
                                        joten ei kannata valittaa.

                                        Rauhallisesti näyttävät kyläläiset suhtautuvan
myös merimetsojen runsastumiseen. Kenokaula
tapettiin aikanaan melkein sukupuuttoon, mutta
                                        muuttavasta Jäämeren kannasta on lintuja aset-
                                        tunut Itämerelle pesimään. Selkämerellä on
muutamia yhdyskuntia, lähin jokusen mailin
                                        päässä Luvian ulkosaaressa.

Kenties eläminen avomeren äärellä on auttanut
täkäläisiä ymmärtämään, että kyllä mereen kalaa
mahtuu, jos sitä siellä ylipäätään on. Sitäpaitsi
                                        merimetso syö lähinnä pienempää roskakalaa, ja
arvokalakannoille se saattaa olla jopa hyväksikin.

                                        Silti joka vuosi jonkin yhdyskunnan pesät
                                        tuhotaan, ja vähintään syntyy hirveä haloo, kun
                                        uusi pesimäkari löytyy. Se ei olekaan vaikeaa,
                                        koska otuksen kakka värjää kaiken valkoiseksi,
                                        lisäksi se on niin typpipitoista, etteivät edes
                                        ulkosaarten karaistuneet tervalepät tahdo sitä
kestää. Mutta lintuluoto on lintuluoto, ja juuri
                                        tällaiselta sen kuuluukin näyttää.

Etusivulle
	KESÄPÄIVÄNSEISAUS, 21/6 - 2005 Makholmassa on elämä sujunut rauhallisesti niin kuin pitääkin, ellei nyt juhannuskokon merkillistä itsesyttymistä, tai sitä, että naapuri osti sittenkin puuveneen, lasketa lukuun. Myös päivät tästä eteenpäin lyhenevät, mutta johan sitä kesää on kestänytkin, toista viikkoa, joten ei kannata valittaa. Rauhallisesti näyttävät kyläläiset suhtautuvan myös merimetsojen runsastumiseen. Kenokaula tapettiin aikanaan melkein sukupuuttoon, mutta muuttavasta Jäämeren kannasta on lintuja aset- tunut Itämerelle pesimään. Selkämerellä on muutamia yhdyskuntia, lähin jokusen mailin päässä Luvian ulkosaaressa. Kenties eläminen avomeren äärellä on auttanut täkäläisiä ymmärtämään, että kyllä mereen kalaa mahtuu, jos sitä siellä ylipäätään on. Sitäpaitsi merimetso syö lähinnä pienempää roskakalaa, ja arvokalakannoille se saattaa olla jopa hyväksikin. Silti joka vuosi jonkin yhdyskunnan pesät tuhotaan, ja vähintään syntyy hirveä haloo, kun uusi pesimäkari löytyy. Se ei olekaan vaikeaa, koska otuksen kakka värjää kaiken valkoiseksi, lisäksi se on niin typpipitoista, etteivät edes ulkosaarten karaistuneet tervalepät tahdo sitä kestää. Mutta lintuluoto on lintuluoto, ja juuri tällaiselta sen kuuluukin näyttää.

	Ahlaisissa arvellaan, että merimetsojen ensin vietyä kalat merestä, lisääntyvät äärettömiin, jonka jälkeen rannikon metsätkin ovat mennyttä. Kuten tavallista, luonnonsuojelijoita huudetaan apuun, sen jälkeen, kun ne ensin on samassa hengenvedossa haukuttu alimpaan helvettiin. Luonnossa on aina jotain parantamisen varaa, ja jos sitä ei voida tehdä pyssy kourassa, on kyseessä elämää suurempi asia, jonka takana on Turun tai Brysselin herrojen suunnittelema salaliitto. Mutta Makholmassa asiat ovat toisin. Täällä jopa kalatkin pelastetaan hukkumasta. Ilman juonia ja direktiivejä.

	Lisääntykää ja täyttäkää maa. Marjakarin merimetsot.

	Mitä ei Makholmasta löytyisi....

	Kesää on riittänyt jo toista viikkoa, ja Ellillä on koluttu Säpin rantoja. 19/6 - 2005

	Makholma, 19/6 - 2005 Morenia soranotto Merikarvia Reveli Selkämeri Enskeri Meri-Pori

	Vauhtia, luonnollisesti! Ahlainen, Keikvesi ja Saantee.