Etusivulle |
||
VAATELIAITA VESISTÖJÄ, 10/6 - 2005 Luonnon parantelu on taitolaji, joka näyttää harvoilta onnistuvan. Taajamien liepeille on syntynyt runsaasti alueita, joissa maankäytön tai muun syyn johdosta on haluttu luoda "luonnollisen" tuntuisia viheralueita. Lopputuloksena on absurdi kokoelma jonkinlaista ei- kenenkään maata ; sinilevälammikoita tai merkillisiä metsiköitä jotka jäävät luonnonystävän arvostuksen kuin myös koiranulkoiluttajan käytön ulkopuolelle jo pelkästään yleisen vaikeapääsyisyytensäkin takia. Ilmankos englantilainen (siellä on jo hieman perinteitä maisemanhoidosta) puutarhaopas suosittelee hyvää nurmikkoa tehtäessä, että perustamisen jälkeen sen vain annetaan olla seuraavat kolmesataa vuotta... Mustakurkku-uikkua (Podiceps auritus) luonnehditaan uikuistamme vaateliaimmaksi pesimäpaikkansa valinnan suhteen, ja suosivan vain kaikkein rehevimpiä järviä. Suomessa lintu on aina ollut vähälukuinen, lähinnä harvinainen. Olikin pienoinen yllätys, kun paikallisesta lintuverkosta sain lukea että bussin ikkunasta (!) oli tehty uikkuhavainto Porin lentoaseman ja moottoritien välisestä pienestä tekolammesta. Pyysin lisää havaintoja uikun pesimäpaikoista, ja ilmeni että laji oli ottanut omakseen useimmat lähialueen tekolammista aina kaatopaikan laskeutusaltaita myöten. Ilmiö on mielenkiintoinen, ja kun olen aina haaveillut luonnonkuvaukseen ryhtymisestä, sain vaateliaan uikun elinpiiristä kiitollisen kohteen. Lisää seurannee jahka aineistoa karttuu. |
|
|
Pori, lentoasema.
9/6 -2005
|
||
Pori, urheilukeskus. |
||
Pori, Tekunkorpi. |
||
|
||
Pori, Ruutukuopat. |
||
Uikkuhavainnointia. Valtatie 2, Pori. |
||